Nyt mennään

Maailmassa on paljon paskaa. Ihminen ei ole valmis.

Sen oon oppinut.



Meidän työryhmä on tutkinut asioiden tilaa maailmassa. Väkilukua, väkivaltaa, nälkää, ruokaa, sukupuuttoja, päästöjä ja jätteitä. Siis sitä, miten ihmiset kohtelee toisiaan ja kaikkea muuta, ja mitä siitä seuraa ja on seurannut. Ollaan möyritty paljon netissä. Tuhon merkkien löytäminen on helppoa. Niiltähän on suorastaan mahdotonta välttyä, vaikkei uutisia katsoiskaan.

Sitä sit kelailee: Suuntahan on monessa mielessä hyvä, mutta… Mitä jos me ei ehditä? Jos me vaan tavalla tai toisella kustaan tää homma? Kaikki loppuu meidän itsemme takia.

MUTTA MIKSI? Miksi keskitytään ongelmiin? 

Oon tehnyt teatteria silleen, että keskittyy ongelmiin. Se ei oo kivaa.

Oon elänyt silleen, että keskittyy ongelmiin. Mitään ei tapahdu.

Tehään, tehään! Jooko pliis joohan? Mennään! 

Hyvää faktaa saa todella kaivaa. Mutta mehän kaivetaan, ei hätää. Me ollaan täällä koulussa ja meidän opiskeluun täällä, työskentelyyn tässä teatteriproggiksessa, kuuluu se, että me opitaan toivo ja löydetään hyvä ihmisessä. Tää on vapaan sivistystyön laitos.

Maailmassa on paljon hyvää. Ihminen on kaunis.

Etenkin sen oon oppinut.

-Samuel