Ylä-asteella mua sanottiin lapselliseks. Mä en ollut suosittu, koska tykkäsin larpata keskiaikaa Tampereen metsissä, katsoin leffoja ja perustin kerhon joka pyrki vapauttamaan jäsentensä nolot puolet. Luokan suosituimpia oli ne tytöt ja pojat, jotka kasvoi nopeimmin ja erottui mahdollisimman vähän massasta. Ollakseen suosittu oli myös tärkeetä, ettei omannut kriittistä ajattelua, tai aiheittanut julkisia selkkauksia. Ei siis ollut todellakaan ookoo innostua oikein mistään, tai olla avoimesti utelias.
Eihän tommosessa oo mitään järkeä. Onneks en oo enää ylä-asteella.
Onneks oon täällä Lahdessa, näiden tyyppien kanssa ja mun kämppis on Wenla Reimaluoto. Täällä me tutkitaan itsensä tuhonneita kulttuureita, mietitään mikä menee aina vikaan. Koitetaan keksiä miten paperin sais pysyyn seinässä parhaiten ja luetaan koulun historiasta sisällissodan aikana. Niin että oon aika innoissani tästä jutusta mitä nyt tehdään.
-Redu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti