Hei sinä, tässä vastaus:
Täällä menee. Meinasin aluks kirjoittaa, että menee hyvin. Mut melkein ainahan kuulumisiin vastataan et hyvin menee jotenkin sen tarkemmin avaamatta et mitä oikeesti kuuluu. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Mikä oikeesti on ees hyvin tai huonosti menemistä? Et kun hommat sujuu ja tunneilla on kivaa, ni menee hyvin ja vice versa? Mä luulen, että asia on itse asiassa just päinvastoin. Et silloin kun tuntuu vaikeelta ja on jotenkin tosi epävarma omasta tekemisestään, niin silloinhan sitä hyvin vasta meneekin. Koska silloin tietää, että horisontissa siintää jonkinlainen oivallus. Voi olla et se oivallus tapahtuu jo tunnin päästä tai ehkä parin kuukauden kuluttua. Tai sit siihen menee vuosia. Mut siksihän täällä ollaan; että vois oivaltaa – saada jonkinlaisen kosketuksen elämän totuudesta. Tai ainakin sen suunnasta suhteessa itseen.
Tuota äskeistä tänne Lahteen kuuluu. Tää on ollu melkoinen tutkimusmatka monella tasolla: minuuteen, luokkatovereihin, kouluun, Lahteen, maailmaan. Teatteriin, elämään. Vois kuvitella, että kun tekemistä riittää kellon ympäri, niin ei olis aikaa ajatella. Mut se taitaa olla just päinvastoin. Kun on taiteen kanssa jatkuvasti tekemisissä ja sitä kautta kosketuksissa itseensä – vapaa-ajan ollessa vähissä – niin silloin sitä aikaa ajatella vasta onkin. Kun ei ole aikaa paeta. Silloin on punnittavana oma teatterikäsitys, arvomaailma, minäkuva – huhhuh, koko elämä.
Mut metailut nyt sikseen. Vuosi on edennyt puoleen väliin ja tänään on tasan neljä kuukautta koulua jäljellä. Viime syksyn trialogidemot, hahmoravintolapäivä, esitykselliset kannanotot, lastennäytelmä, lauluilta ja ties mikä kaikki muu ovat enää kultaa kerääviä palasia sydämessä – mielessä niille ei ole enää tilaa. Siinä missä syksyllä painittiin neljänkin samanaikaisen proggiksen kanssa ja paineensietokyky oli koetuksella, niin nyt keväällä tähdätään vain yhteen: maaliskuun lopulla ensi-iltansa saavaan esitykseen Vapauttakaa Kuningas Oidipus. Enskariin on nyt vajaa pari kuukautta, ja mitä se lopputulos tulee olemaan, siitä ei kenelläkään ole vielä selkeää kuvaa. Proggista työstetään työryhmälähtöisesti ja mitään käsikirjoitusta tai edes juonta ei ole. Vain palasia ja dramaturgiaa kuvaava pyörremyrsky. Itse olen työryhmässä myös säveltäjän ja äänisuunnittelijan roolissa, mikä on aika jännittävää. Onneksi mulla on työparina ammattilaismuusikko Kalle, niin ei tarvitse yksin ihmetellä. Hyvää paskaa täältä tulee!
Tässäpä nyt mun tuumailut tältä kertaa, ehkä kirjoitan tänne tässä kevään aikana toistekin! TeaKin ja Nätyn ennakkotehtävien deadline sulkeutui tänään, joten niitäkään on enää turha murehtia. Oman twistinsä meitsin opiskeluihin on tuonut menemisiä rajoittava jalkapanta, sillä suoritan samaan aikaan valvontarangaistusta totaalikieltäytymisestä. Aika ihanteellinen vuosi hoitaa tällainen pois alta, kun ei tarvitse olla yksin.
Mutta nyt, oikein mahtia päivänjatkoa loskasta huolimatta: heittäytykää!
-Migis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti