Tilannekatsaus

Vuoden alussa tein listan huonoista puolistani.
Suora lainaus päiväkirjastani:

1. Dokaus
2. Aikaansaamaton
3. En tiedä mistään mitään
4. Autopilot
5. En osaa tyytyä
6. En saa ajatuksia kasaan

Ei sillä että ne huonot puolet sitten siihen jäävät, mutta esitin listan kappaleena minä-esityksissä, ja ajattelin että tunnin värssy olisi ollut ehkä raskasta kuunneltavaa. No mitäs on tapahtunut?

1. Vähän päälle 300 euroa kuukaudessa yhdistettynä Timo Raidan opetussuunnitelmaan pakottaa jo itsessään priorisoimaan rahankäyttöä ja vapaa-aikaa. Yritys oli kova lähteä karkeloimaan aina kun aikataulut antavat myötä, mutta oltuani muutaman kerran hapoilla maanantain kehotunneilla, todellisuus läsähti melko konkreettisesti kasvoilleni kun tärinöissä yrittää tehdä voltteja. Ps. Syys-joululoma välillä vietetty alkoholilakko oli 5/5.
Dokaus = Vähentynyt. CHECK!

2. Tänään 13.5, kirjoitan tätä blogitekstiä päivän myöhässä, enkä ollut opetellut tämän päiväiselle puhetunnille tekstiä. Mutta positiivista on, että tämä on ensimmäinen kerta kun deadline paukkuu pakkaselle tämän vuoden aikana! Pitihän se pistää tuplana. Mutta mikä nousee taas esille on Raidan opetussuunnitelma. Kun viettää hektisissä tunnelmissa viikon että saadaan pieraistua esitys kasaan, tuntuu sen jälkeen vapaa-aika absurdilta. Siinä todellisuuden ja epätodellisuuden välimaastossa tulee tehtyä kaikenlaista hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä puolivahingossa. Olen saanut ämpärilistaani tuhottua varsin mallikkaasti: Lukenut kirjoja (5!!!), oppinut jonglööraamaan, oppinut ratkaisemaan rubikin kuution, käsilläseisontaa, freestyle räppiä, tehnyt kappaleita ja kaikkea muuta super jännittävää. Siivonnut olen kolme kertaa. Tämän vuoden aikana olen viettänyt laiskoja viikonloppuja hyvällä omatunnolla.
Aikaansaamattomuus = Parempaan päin. CHECK!

3. Kun viettää aikaa jengissä jossa on kävelevä ja hauska wikipedia, punavuoren kuplasta tullut ihmistuntija, monista eri paikoista ja maista tulleita ihmisiä, kokeneita ja vanhoja tekijöitä, täysin eri tavalla maailmaa näkeviä ihmisiä ja muutenkin siistejä tyyppejä, niin väkisinkin siinä jotain oppii. Mutta mitä, sitä en lähde edes yrittämään sanallistamaan. Mutta kun täältä Z-junalla palaan kultaiseen kotikaupunkiin Vantaalle, tunnen itseni joka kerta paremmaksi kuin aikaisemmin. En parempana ihmisenä tai mitään sellaista, mutta jollain selittämättömällä tavalla fiilis itsestäni, oikeastaan kaikesta on hyvä.
En tiedä mistään mitään = Jotain on tapahtunut. CHECK! 

4. Tämä on tärkein, ja siistein asia mitä olen tänä vuonna oppinut: Minä osaan kirjoittaa. Ei minusta vielä kansalliskirjailijaa tule, mutta vertaillessani ensimmäisiä päiväkirja päivityksiäni viimeisimpiin, muutoksen näkee jo ulkoasusta. Alussa olin hyvin tavoitteellinen kuinka paljon pitää olla kirjaa täytetty tiettyyn aikamääreeseen mennessä, mutta suureksi yllätyksekseni tekstiä on tullut vaikka kuinka ja olinkin jo unohtanut täysin tämän tavoitteellisuuden. Tämä taito on opettanut minua sitomaan itseäni aikaan ja paikkaan missä olen. Opettanut jäsentämään ajatuksia ja tehnyt niistä johdonmukaisempia. Olen oppinut itseltäni valtavasti kun olen kirjoittanut jotain mitä en edes tiennyt ajattelevani.
Autopilot = Minusta on tullut tietoisempi. CHECK!

5. Minua harmitti vielä vuoden alussa etten osaa tyytyä siihen missä olen ja haluan lähestulkoon kaiken. Enpä oikein tiedä mikä siinä niin harmitti, tämähän on vain aktivoiva asia, mikä liittyy myös aikaansaamattomuuttomuuteeni. Kai se oli varmaan joku dilemma tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Se etten ole palannut tähän ajatukseen täällä uudelleen kertoo paljon.
En osaa tyytyä = OK?

6. Tässä kohtaa on varmaan hyvä mainita että kärsin armeijan jälkimainingeista. Olin ihan pihalla. Kulttuurishokki oli odotettua suurempi palatessani takaisin pelikentille.
En saa ajatuksia kasaan = Katso kohta 4.

Mihinkäs lopputulemaan tässä päästään? Paljon on tapahtunut ja paljon tulee vielä todennäköisesti tapahtumaan. Koulu tähän asti on antanut paljon odottamattomia asioita, eeppisiä iltoja, riitoja, ja prokkiksia, eikä kaikkea opittua ja koettua varmaan edes ymmärrä kuin vasta vuosien päästä.

En uskonut vielä vuoden alussa että liityn siihen porukkaan joka ylistää tätä opistoa maasta taivaisiin, mutta totta se on: Jotain hyvin kummallista tässä paikassa on.

Taikuutta?
Tämä on minun pintaraapaisu tästä vuodesta, ja olen tullut siihen tulokseen että kyllä jokaisen tulisi käydä tämä Professori xavierin koulu lahjakkaille nuorukaisille + Tylypahka = Lahden kansanopisto. 

Tule tänne ja be blessed.

-Tuomas